home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 52
/
Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku06.lha
/
txt
/
Elekurssi2
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1992-09-02
|
14KB
|
506 lines
5
1
0 Symbols_Resistor.pic 10 150
1 Trimpot.pic 30 110
2 Symbols_Pot.pic 30 20
3 Curves1.pic 30 40
4 Curves2.pic 45 25
6 Curves3.pic 45 30
10 Kond1.pic 30 0
11 Kond2.pic 50 0
13 Symbols_Kond.pic 140 30
14 Parallkond.pic 150 15
14 Trimmercap.pic 250 150*
{7 E L E K T R O N I I K K A K U R S S I - O S A 2 (c) Esa Heikkinen 1994
{7 =========================================================================
Kurssin ensimmäisessä osassa perehdyimme sähkön ominaisuuksiin eri
tilanteissa, opiskelimme ohmin lakia ja perehdyimme vastukseen
komponenttina. Nyt on aika laajentaa elektroniikan tuntemusta ja
tutustua uusiin komponentteihin. Käymme kurssissa ensimmäiseksi läpi
ns. passiiviset komponentit. Niistä olemme jo käsitelleet ensimmäisen
eli vastuksen perusmuodossaan. Nyt jatkamme siitä mihin viimeksi
jäimme, vastuksista, jonka jälkeen siirrymme toiseen oleelliseen
passiivikomponenttiin, kondensaattoriin.
On tärkeää tuntea eri komponenttien kytkentäkaaviosymbolit. Kuten moni
jo viime osassa varmasti huomasi, käytetään vastuksista seuraavanlaisia
symboleita:
{9SÄÄTÖVASTUS
{9~~~~~~~~~~~
Kiinteän vastuksen arvoa ei voi muuttaa, vaan se on valmistettu
tietyn arvoiseksi. Siten tarvitaan myös säätövastusta. Säädettävät
vastukset voidaan edelleen jakaa kahteen pääryhmään, potentiometreihin
ja trimmereihin. Potentiometrit "potikat" ovat käsisäätöisiä vastuksia,
jotka sijoitetaan yleensä laitteen koteloon siten että niiden arvoa
voidaan muuttaa ilman työkaluja laitetta avaamatta. Näin voidaan
säätää esimerkiksi radion äänenvoimakkuutta. Kertasäätöiset vastukset
taas ovat työkalusäätöisiä "trimmereitä", jotka sijaitsevat esimerkiksi
laitteen sisällä piirilevyyn juotettuna. Trimmereitä tarvitaan joissakin
kohteissa joissa tarkkaa vastuksen arvoa ei voida ennalta tietää, vaan
se säädetään kohdallaen vasta kun koko laite on kasattu. Trimmereillä
voidaan säätää esimerkiksi vahvistimen pääteasteen toimintapiste (bias)
kohdalleen siten että säröprosentti on mahdollisimman pieni. Koska
yksittäisten komponenttien, esimerkiksi transistorien, ominaisuudet
vaihtelevat toleranssien rajoissa, ei kiinteillä vastuksilla
saavutettaisi riittävän tarkkaa säätöä edellä kuvatussa tapauksessa.
Seuraavassa säätövastuksista käytetyt kytkentäkaaviosymbolit:
{9KONDENSAATTORIT
{9~~~~~~~~~~~~~~~
Kondensaattorilla on kaksi päätehtävää. Se pystyy varaamaan itseensä
pienen määrän sähköä ja tällä tavoin mm. estämään tasavirran
kulkua. Kondensaattoreiden sähkönvarauskykyä mitataan suureella
{6KAPASITANSSI - lyhenne C - mittayksikkö Faradi (F)
Käytännössä Faradi on hyvin suuri kapasitanssi, eikä elektroniikassa
juuri esiinny niin suuria kondensaattoreita. Käytännön kondensaattorit
sijoittuvat suuruusluokkaan muutama pikofaradi (pF) ... muutama
tuhat mikrofaradia (µF). Suuritehoisissa verkkolaitteissa käytettävät
kondensaattorit saattavat olla jopa millifaradeissa (mF).
Kapasitanssia on olemassa AINA, kahden sähköisen pisteen välillä.
Siten esimerkiksi tavallisella verkkoliitäntäjohdolla, jossa menee
kaksi johdinta muovikuoressa rinnakkain, on kapasitanssi. Kuten viime
osassa opimme, kaikella on myös resistanssi, tässä on kyse samasta
asiasta. Siten tavallinen verkkojohdin on sekä pari vastusta että
kondensaattori!
Kondensaattori on siis komponentti, joka varautuu kun sen napoihin
kytketään tasajännite. Varautuminen tapahtuu seuraavien kuvien mukaan,
LOGARITMISESTI ajan funktiona:
Kuten kuvista ilmenee, kytkentähetkellä kondensaattori on käytännössä
oikosulussa, ja sitä varataan maksimivirralla. Tällöin jännite alkaa
nousta kondensaattorin navoissa ensin nopeasti ja sitten hidastuen
samalla latausvirran pienetessä. Lopulta kun kondensaattori on
latautunut, ei virtaa enää kulje - ts. kondensaattori EI LASKE
TASAVIRTAA LÄVITSEEN. Jos jännitelähde nyt poistetaan edellisestä
kytkennästä, jää kondensaattoriin varaus joka säilyy kapasitanssista
ja kondensaattorin laadusta riippuen jopa vuorokausia eteenpäin.
Varattu kondensaattori voidaan purkaa, jolloin virta ja jännite
käyttäytyvät seuraavasti:
Kuten kuvista ilmenee, purkuhetken alkaessa kondensaattori purkautuu
maksimivirralla, jonka jälkeen virta laskee jännitteen laskiessa
kondensaattorin purkaantuessa.
TYHJÄ kondensaattori on siis teoriassa oikosulku hetken aikaa
ennenkuin se latautuu. Sen vuoksi joissakin tilanteissa esimerkiksi
virtalähteissä, joudutaan kondensaattoreiden latausvirtaa rajoittamaan
jottei hetkellinen suuri virtapiikki vahingoittaisi esimerkiksi
kytkimiä.
TÄYSI kondensaattori taas antaa teoriassa äärettömän määrän virtaa,
mikäli navat oikosuljetaan. Käytännössä esimerkiksi 15000 µF
elektrolyyttikondensaattori ladattuna 30V jännitteeseen polttaa
ruuvimeisselin kärjestä palan pois jos täyteen ladattu kondensaattori
oikosuljetaan sillä. Jos joku haluaa kokeilla käytännössä, kannattaa
ehdottomasti käyttää suojalaseja ilmassa lentäviä kipinöitä varten.
{9Kondensaattorit ja vaihtovirta
{9------------------------------
Kuten edellä mainittiin, kondensaattorit eivät päästä lävitseen
tasavirtaa, vaan latauduttuaan virran kulku lakkaa. Sen sijaan jos
kytkemme sinitaajuisen vaihtovirran seuraavasti kondensaattorin
lävitse, puretaan ja ladataan kondensaattoria silloin jatkuvasti,
jolloin virta menee lävitse seuraavan sivun käyrien mukaisesti.
Käyrät kuvaavat tilannetta, jolloin kytkentä on jo ollut joidenkin
jaksojen ajan kytkettynä, jonka jälkeen on otettu sekä jännitteen
että virran arvot yhden jakson ajalta rinnakkain saman ajan funktiona.
Käyriä vertailemalla huomaamme että jännite tulee 90° virtaa jäljessä.
{6 ------------->
Jottei menisi liian kuivaksi, otamme pienen käytännön esimerkin:
Monet ihmettelevät miksi maadoittamattoman tietokoneen rungosta voi
saada kovankin sähköiskun esim. lämpöpatteria vasten, tai miksi
joidenkin laitteiden metallirunkoa pitkin sormella pyyhittäessä tuntuu
"värinää". Tälle löytyy elektroniikassa selkeä selitys - koska
verkkojohto siis toimii kondensaattorina, siirtyy maadoittamattomaan,
elektroniikan kannalta "vapaana" roikkuvaan johtimeen vieressä
kulkevasta vaihdejohtimesta virtaa. Tämä virta sitten kulkeutuu
laitteen runkoon ja aiheuttaa ilmiöitä. Kun lämpöpatteri on usein
maadoitettu, on laitteen ja lämpöpatterin välillä jännite. Vastaavasti
kuivien tilojen laitteissa joissa maadoitusta ei ole, siirtyy sama
virta esimerkiksi sisällä kulkevista johtimista laitteen runkoon.
Yleensä kyseinen virta ei ole hengenvaarallista, mutta aiheuttaa
monesti silti kiusallisia sähköiskuja.
Se miksi sormi tuntuu värisevän laitteen pintaa pitkin siirettäessä
johtuu siitä, että myös ihmisen lihakset saavat ohjauksen aivoilta
sähköisinä käskyinä, ja myös ulkopuolelta tullut sähkövirta vaikuttaa
lihaksiin.
{9Erityyppiset kondensaattorit
{9----------------------------
Käytännön kondensaattorit valmistetaan tekemällä kaksi ohutta
metallikalvoa ja niiden väliin eriste. Mitä suurempi pinta-ala ja mitä
lähempänä levyt ovat toisiaan, sitä suurempi kapasitanssi. Koon
pienentämiseksi eriste ja metallikalvot kääritään yleensä rullalle
joka sitten on valettu esimerkiksi muovikuoren sisään.
Kondensaattoreita on eri tyyppisiä eri käyttötarkoituksiin, aivan
kuten vastuksiakin. Eri tyyppiset kondensaattorit nimetään
eristeaineen mukaan, on siis pääasiassa keraamisia kondensaattoreita,
polyesterikondensaattoreita ja elektrolyyttikondensaattoreita.
Harvinaisempia ovat paperikondensaattorit, niitä tapaa lähinnä
vanhoissa putkiradioissa. Myös ilma voi olla eristeaineena, käytänön
esimerkki löytyy AM-radiosta. Jokainen on varmasti nähnyt radion
sisällä olevan joskus suurikokoisenkin levypakan, joka kääntyy viritys
nuppia pyöritettäessä siten että levyt menevät lomittain. Kyseessä on
ilmaeristeinen säätökondensaattori.
Palataksemme eri tyyppeihin, keraamiset kondensaattorit ovat hyvin
pieniä kapasitanssiltaan (ja kooltaankin) ja niitä tapaa suurtaajuus-
käytössä, ts. radiotekniikassa, sekä radiohäiriöiden poistajana
digitaalikytkennöissä. Polyesterikondensaattorit (arkikielellä
polkot) taas ovat hieman suurempia kapasitanssiltaan ja ne ovat tavallaan
yleiskäyttöisiä, niitä tapaa esimerkiksi häiriönpoistotarkoituksissa ja
pientaajuuslaitteissa, esimerkiksi stereoissa. Keraamisilla ja
polyesterikondensaattoreilla on tietty jännitteensieto, jota ei tule
ylittää. Napaisuutta niillä ei ole, joten yleensä on sama kuinka päin
johdot kytketään, aivan kuten vastuksissa.
Kapasitanssiltaan ja fyysiseltä kooltaan suurimmiksi lukeutuvat
elektrolyyttikondensaattorit, arkikielellä elkot. Nämä ovat tiiviiseen
metallikuoreen rakennettuja kondensaattoreita, joiden kapasitanssi on
saatu suureksi käyttämällä levyjen välissä nestemäistä elekrolyyttiä,
vähän samaan tapaan kuin akussa. Elkoja käytetään suotona virtalähteissä,
tasavirtaerottimina vahvistinasteissa, jännitteen varastoimiseen yms.
Suuren kapasitanssinsa vuoksi elko säilyttää varauksensa jopa viikkoja.
Kuten aikaisemmin todettiin elkon käyttäytymisestä tyhjänä ja täytenä:
se voi ottaa sisään tai antaa ulos hetkellisesti rajattoman määrän
virtaa, täten sen sisäinen resistanssi on pieni.
Uusinta uutta ovat kultafoliokondensaattorit, jotka ovat elkon
johdannaisia. Näitä käytetään staattista muistia sisältävien
laitteiden muistin ylläpitoon. Pienestä koostaan huolimatta
kultafoliokondensaattoreiden kapasitanssit mitataan faradeissa,
esimerkiksi 5.5F on melko tavallinen. Vaikka kapasitanssi kuulostaa
suurelta, ei se sitä oikeasti ole, vaan kondensaattori käyttäytyy eri
tavalla kuin tavallinen elko. Se ei ole täysin oikosulussa ollessaan
tyhjä eikä se myöskään anna rajatonta määrää virtaa oikosulussa, ts.
sen sisäinen resistanssi on suuri. Näinollen kultakondensaattoria ei
voi käyttää suotona virtalähteessä.
Seuraavilla sivuilla on esimerkkikuvia erityyppisistä kondensaattoreista
niiden tunnistamisen helpottamiseksi.
{6 ------------->
Elektrolyyttikondensaattoreiden kanssa tulee noudattaa erityistä
varovaisuutta ja huolellisutta! Niillä on aina positiivinen ja
negatiivinen napa, jotka tulee kytkeä oikein päin. Lisäksi niillä on
tietty jännitteensieto, jota ei tule ylittää. Jos navat kytketään
väärin päin tai jännitekesto ylitetään, on seurauksena elektrolyytin
kiehuminen joka suljetussa tilassa aiheuttaa painetta - käytännössä
elko räjähtää. Eikä jälki ole yhtään mukavan näköistä/hajuista. Haju
kestää huoneessa yleensä viikon verran ja se on todella epämiellyttävä.
Räjähdyshetkellä näkyvyys on hyvin heikko, savua piisaa. Pisteen iin
päälle muodostavat paperisilppu jota on ainakin laitteen kotelo täynnä
ja kellertävä elektrolyyttineste joka johtaa sähköä ja pilaa laitteen
piirilevyn aiheuttaen ylimenovirtoja. Joskus on sattunut niinkin että
elko on räjähtänyt laitteessa olleen vian johdosta ja ahtaassa
kotelossa räjähtäessään halkaissut laitteen piirilevyn. Ammattikoulun
elektroniikkalinjan legendaarinen pila on väärinpäin kytketty elko
kaverin työkalulaatikossa...
Myös elkoista on olemassa versio jolla ei ole napaisuutta; bipolar-elko.
Käytännössä se on helppo rakentaa itse, kun liittää kaksi saman
arvoista elkoa plus- tai miinuspäistään yhteen, tuolloin vapaaksi
jäävät päät muodostavat bipolar-elkon. Kapasitanssi puolittuu tällöin
verrattuna toiseen elkoista, ja jännitteenkesto kaksinkertaistuu.
Bipolar-elkon kyljessä on poikkeuksetta maininta "Bipolar" taikka B.P.
eikä siitä siten löydy selkeästi merkittyä miinusnapaa.
Seuraavassa yleisimmin käytetyt kondensaattorien piirrosmerkit
(symbolit) kytkentäkaavioita varten:
{9Kondensaattorien rinnan- ja sarjaankytkentä
{9-------------------------------------------
Kondensaattoreiden rinnan- ja sarjaankytkennät käyttäytyvät päinvastoin
kuin vastuksilla, eli kapasitanssi KASVAA kun kondensaattoreita
kytketään rinnan, ja PIENENEE kun niitä kytketään sarjaan.
Laskukaavat ovat kuitenkin täysin vastaavat:
Myös kondensaattoreita on säädettävinä, täysin samoin kuin vastuksissa.
Jatkuvasäätöisiä tapaa esimerkiksi radiossa, sillä viritetään taajuutta.
Työkalusäätöisiä löytyy myös radiosta, niillä voidaan säätää
esimerkiksi välitaajuusasteiden toimintaa ja kaistanpäästösuotimia.
{9KÄYTÄNNÖN KOKEILU
{9~~~~~~~~~~~~~~~~~
Koska emme ole vielä opiskelleet tämän enempää komponentteja, ei kovin
monimutkaisia käytännön kokeiluja voida tehdä. Tässä kuitenkin pari
nopeata testiä, jotka itse kukin voi halutessaan tehdä hyödyntäen
viime kerralla rakennettua LED-kytkentää.
1. Kondensaattorin lataus. Ota viime kerralla esitelty LED-kytkentä,
virtalähde sekä elko, jonka kapasitanssi on vähintään 1000 µF ja
jännitekesto vähintään virtalähteesi jännitteen suuruinen. Kytke
kondensaattorin plus-napa virtalähteen plus-napaan, LED-kytkennän
miinusnapa virtalähteen miinukseen ja yhdistä sen jälkeen
LED-kytkennän plus ja elkon miinus. Kytke sitten virta. LED näyttää
nyt havainnollisesti kuinka elko latautuu, koska LEDin kirkkaus
on suoraan verrannollinen latausvirtaan ja kääntäen verrannollinen
kondensaattorin varaustilaan. Kokeile erisuuruisia elkoja,
esimerkiksi 4700 µF ja siitä suuremmat.
2. Varauksen purkaminen. Irroita kytkentä virtalähteestä ja sammuta
vasta sen jälkeen virtalähde. Varo yhdistämästä elkon napoja
toisiinsa. Kytke nyt LED etuvastuksineen elkon napoihin kuin
kytkisit sen virtalähteen napoihin. Nyt LED palaa elkoon
varaamallasi sähköllä. Ja kirkkaus on suoraan verrannollinen
elkon napojen jännitteeseen. Kokeile erisuuruisia elkoja, niin
näet kuinka paljon eri kapasitanssit varaavat sähköä käytännössä.
Ensi kerralla tutustumme puolijohteisiin, joten sitten alkavat käytännön
kokeilutkin kehittyä. Katso vielä kurssin kysymysosa läpi, niin näet
menivätkö opit perille!
{6 (C) Esa Heikkinen 15.4.1994
{6 * * * AMIGA ZONE BBS * * *
{6 (958) 422757
{6 Auki 21-04
{6 V32 V42bis MNP